Unelmien työpaikka ei pelasta työnarkomaania itseltään

”Ootkohan sä ihan työkunnossa?” Tällä lauseella lähimmät työkaverini yllättivät minut interventiossa kesällä 2022. Istuin äimistyneenä minulle tärkeiden ihmisten keskellä ja haukoin henkeäni. Ymmärsin poikkeuksellisen hitaasti, että nämä läheisesti työntekoani seuraavat tyypit ovat minusta huolissaan. Taisin muina miehinä kieltää kolmasti ennen kuin sain myönnettyä, että ehkä tuossa on jotain...

Lepuutin aivojani edellisen kerran useita vuosia sitten, jolloin työskentelin pienessä yrityksessä. Palasin sairauslomalta töihin liian varhain, sillä enhän voinut jättää työnantajaani ja asiakkaitamme pulaan minun lepäilemiseni takia. Paluupäivänä sain eteeni sopimuksen työsuhteeni purkamisesta. Oli yritykselle kustannustehokkaampaa maksaa minulle puolen vuoden palkka kuin jännittää milloin seuraavan kerran uupuisin.

Tässä kohtaa saatat ajatella, että minähän sain siinä hyvää ja vieläpä palkallista aikaa lepäillä ja kerätä voimia. Ei, en saanut. Käytin puolisen vuotta uuden työpaikan etsimiseen. Toki sain työtarjouksia entisiltä asiakkailtani, mutta en ollut valmis matkustamaan työn perässä. Hain jotain täydellistä.

Miksi en kunnioita omia työaikojani?

Työnhaun lomassa ehdin myös miettiä, miksi painoin duunia aina täysillä? Miksi tein vielä tuon ja vielä tuon asian ennen kuin lähdin kotiin? Miksi viilasin ja tarkistelin asioita, vaikka harvoin töistäni mojovia virheitä edes löytyi? Miksi en kunnioita työaikoja? Toisten kyllä – miksi en omiani?

Syy työskentelytapaani löytyy osin työhistoriastani, sillä työskentelin 20 vuotta freelancerina. Tein minulta tilatut työt hyvin yrittäjämäisesti. Työ oli valmis sitten, kun se oli valmis – kelloon katsomatta. Tämä sopi minulle, sillä olin nuori ja rakastin työtäni.

Unelmieni työpaikka

Pitkälle en uupumiseni syitä miettivissä pohdinnoissa ehtinyt, sillä vuonna 2020 sain unelmieni työpaikan Weladolta. Opettelin minulle ennestään vieraan toimialan ihmisiä, alaa, sanastoa, järjestelmiä, lakia, tapoja, omia töitäni.

Tukenani minulla oli esihenkilöni, jolle halusin näyttää, että palkkaamiseni oli oikea päätös. Weladon kasvun myötä tiimimme kasvoi, työt lisääntyivät ja niitä jaettiin uudelleen. Työssäni pääsin yhdistämään kaiken aiemmissa työpaikoissa oppimani.

Mielekkäiden ja palkitsevien töiden imu oli voimakas, liian voimakas. Toiset uupuvat huonon työilmapiirin tai tökkivän johtamisen takia. Minä uuvuin liian täydellisessä duunissa.  

Palautumisvaje

Kesäisen intervention jälkeen jouduin myöntämään itselleni, että tiimini on oikeassa: en nuku, en palaudu, en suoriudu tehtävistäni, äksyilen. Kun pääsin oman työterveyslääkärini vastaanotolle, hän tuumasi ykskantaan, että vihdoin olet tullut järkiisi. Lepäsin seuraavat seitsemän kuukautta.

Lepo ei ollut minulle lääke, vaan turhauduin. En palautunut, en piristynyt, en jaksanut puuhailla mitään. Perusteellisten tutkimusten jälkeenkään minusta ei löytynyt muuta syytä uupumukselle kuin vuosien aikana kertynyt palautumisvaje. Paristoni eivät latautuneet.

Vasta varovainen töihin paluu alkoi tuottaa tulosta ja nostaa työkuntoani. Ensin kolme työpäivää viikossa, sitten neljä, sitten täyttä viikkoa hieman lyhyemmillä työpäivillä saldotunteja hyödyntäen. Weladolaiset toivottivat minut tervetulleeksi takaisin ja varmistelivat, että otanhan iisisti. Esihenkilöni piti huolen, etten kahmi liikaa töitä. Tein vain hänen kuittaamansa työt, muut delegoin. Keskustelimme vähintään viikoittain voinnistani ja mihin suuntaan se menee. Tiimini varmisteli, että työtahtini on sopiva. Kävin psykofyysisessä fysioterapiassa opettelemassa omien stressisignaalieni tunnistamista ja voimavarojeni säätelemistä. Palauduin hiljakseen, ja kesällä 2023 olin paremmassa työkunnossa kuin vuosiin.

Tarinoilla on tapana olla onnellinen loppu, toivottavasti joskus tälläkin. Vuosien palautumisvajeesta toipuminen ei ole sprintti, mutta ei siitä maratoniakaan saa. Toipuminen on mutkikkaalla polulla tepsuttelua, välillä käpyjen päälle astumista. Monesti polulle paistaa aurinko, ja tekee mieli pyrähtää juoksuun ja nauttia hyvistä hetkistä takki auki. Nyt on sellainen hetki.