Tuulimyllyjä vastaan vai niiden pyörteissä mukana - strategiamme keskiössä haavoittumattomuus

Sanonta "taistella tuulimyllyjä vastaan" tulee Miguel de Cervantesin veijariromaanista Don Quijote. Siinä Don Quijote lähtee maailmalle taistelemaan vääryttä vastaan ja puolustamaan omaa ajatustaan ihannemaailmasta. Sanonta nousee usein pinnalle muutoksen vastustaessa. Muutos luontaisesti pelottaa, huolettaa, jopa ahdistaa ihmisiä - ja aina siis hieman luonnostaankin vastustaa. "Tästä on liikaa vaivaa", " ei ole aikaa", "en pysty enkä osaa", "en ymmärrä miksi tämä on tarpeellista", "nykyinenkin tapa toimii". Eritoten kun lähiaikojen muutosta on katalysoinut vahvasti maailman eri kriisit ja näin muutos linkittyy entistä tiukemmin epävarmuuteen, ei se ainakaan helpota muutoksen johtamisen tunneympäristöä.

Kuulen usein pyynnön, että on tapahtunut niin paljon muutoksia, jotta voitaisiinko tänä vuonna muuttaa vähemmän. Ymmärrän tämän. Inhimillisesti jatkuva muutos on rankkaa. Realiteetti kuitenkin on, että maailmaamme mullistavat muutosvoimat vain kiihtyvät: tekoäly, gen Z:n uudenlaiset tarpeet, demografiset muutokset, poliittisen ympäristön heilunta, vastuullisuus, kiristyvä lainsäädäntö, rahoitus jne.

Organisaatiot ovat tilanteessa, jossa on löydettävä keinot, joiden avulla epävarmuutta ei paitsi siedetä vaan epävarmuuden keskellä, muutoksessa, rakennetaan tapoja, joilla muutoksesta ja kaaoksesta noustaan voittajina. Tälle on uudehko termi "anti-fragile organization"*. Vapaasti meidän suuhun sopivasti käännettynä, voisimme puhua haavoittumattomuudesta. Organisaatioiden on oltava mukautuvia, sopeutuvia ja välittömästi arjessa reagoivia, olosuhteiden perusteella kehittyviä ja eläviä.

Haavoittumattomuus osana weladolaista DNA:ta 

Muutoksen pyörteissä on paitsi selvittävä, siellä on myös menestyttävä. Tämä ajatus on aivan weladolaisuuden ytimessä. Keinomme toteuttaa sitä on pitää päätökset matalalla ja edistää jaettua, yhteisökeskeistä johtajuutta. Se myös tarkoittaa, että meidän pitää opetella jatkuvasti ihmistemme kanssa taitoja olla haavoittumattomia asiantuntijoina, tiimeinä ja ihmisinä. Meidän on harjoiteltava paitsi muutoksen sietämistä myös siinä elämistä ja kukoistamista. Organisaation pitäminen ketteränä, reagoivana, ja muutoskyvykkäänä kasvussa - säilyttäen samalla vahva inhimillisyys ja ihmiskeskeisyys - onkin meille tärkein tulevaisuuden kehityshaaste. Suurin voima tulevaisuudessakin piilee ehdottomasti ihmisissämme, joilla on kyky nähdä mahdollisuudet kaaoksessakin ja viedä niiden avulla tarinaamme eteenpäin. Welado alustana puolestaan tulee mahdollistamaan erilaiset vaihtoehdot olla osa tätä kerrontaa.

Toisaalta Don Quioten tapaan me Weladona taistelemme sellaisen ihannemaailman puolesta, johon me uskomme: parempi, hyvinvoivempi työelämä, joka näkee yksilöt massojen sijaan. Toisaalta avoimempi ja yhteistyökykyisempi rakennusala, jossa yhdessä rakennamme enemmän ja parempaa yhteiskunnallemme. Vastuullisuus, monimuotoisuus, rohkeat kokeilut ja ihmisiin uskominen ovat kaikki vahvasti DNA:ssamme, ja haluamme näillä työkaluilla edistää tulevaisuutta.

Kehityksen edistäminen vaatii näkemystä ja intohimoa

Don Quijote edustaa ikuista idealistia. Elämän realiteetit eivät häntä lannista, vaikka joutuukin toistuvasti ja tragikoomisella tavalla vastakkain maailman tosiasioiden kanssa. Välillä huomaan samaistuvani Don Quijoteen, sillä toisinaan kehityksen johtaminen tuntuu toden totta siltä, että taistellaan tuulimyllyjä vastaan. Mutta toisaalta maailmassa pyörii vielä tuulimyllyjäkin isommat rattaat. Kehityksen edistäminen vaatii intohimoa, näkemystä, rohkeutta, pientä hulluuttaa ja toisinaan nykyhetken rajoitusten unohtamistakin. Ja Quijoten tapaan on hyvä etsiä elämästä muuta kuin pelkkiä realiteetteja. Silloin voi yllättyä.

Ehkä kuitenkaan enää ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan, vaan hypätä mukaan muutosten pyörteeseen ja löytää keinot paitsi selvitä, myös kukoistaa siellä. Ja ehkä tärkeimpänä meidän on pyörteissäkin muistettava yksilöt ja ihmiset, kohdattava tunteet ja löydettävä yhteisöstä, arvoista ja merkityksellisyydestä se voima, jonka avulla epävarmuudessakin voimme olla luottavaisia. Tällaisella matkalla emme myöskään todennäköisesti säästy tragikomedialta, ja sekin on ok. Opimme yhdessä, muutamme toimintaa ja menemme eteenpäin - pitäen samalla tärkeä kyky naurahtaa silloin tällöin itselle, myöntää virheet ja keskeneräisyys.

Talviterkuin Noora

noora.haverinen@welado.fi, +358 40 760 6551

*Termin kuvasi ensin Nassim Talem kirjassa Antifragile. Tällä haavoittumattomuudella kuvataan asioita, jotka kehittyvät ja paranevat epävarmuudessa. Lue lisää esimerkiksi Forbesin artikkelista.