Peppukärpänen

”Ennen odotin perjantaita, että alkaa viikonloppu. Nyt viikon paras päivä on maanantai, koska silloin pääsen töihin.” Näin kertoo weladolainen HR-koordinaattori ja Ellenin äiti Ellinoora ”Elli” Nissinen. Ellin mielestä äitiydessä on vielä monta tabua rikkomatta.

Ellillä on kotona maailman rakkain Ellen, joka täyttää marraskuussa 2023 vuoden. Yhdeksän kuukauden vanhempainvapaa tuntui Ellistä loputtoman pitkältä, sillä perheen esikoinen on aktiivinen ja laumaansa rakastava ”peppukärpänen”, kuten vanhemmat häntä kutsuvat. Ellen ei viihdy yksinään eikä juurikaan rattaissa, mutta sylissä sitäkin paremmin.

”Kotona on raskasta. Etenkin vanhempainvapaalla päivät olivat yksinäisiä ja pitkiä. Olin jo puolen vuoden jälkeen aivan kypsä palaamaan töihin. Koska mieheni Teemun työpaikalla olisi pitänyt tiedottaa vanhempainvapaasta jo kaksi kuukautta aiemmin, niin jatkoin kotona vielä kesän. Pitkän, raskaan kesän”, elokuussa 2023 töihin palannut Elli kertoo.

Työpaikalla ja työkavereiden kanssa Elli kokee olevansa jälleen ihminen eikä kiipeilyteline.

”Nautin toimistolla vapaudesta, työkavereista ja kivoista työtehtävistäni. Vaikka töitä riittää ja joskus tiukoillakin aikatauluilla, niin päivät tuntuvat silti kiireettömiltä. En ole koko vanhempainvapaan aikana ollut näin energinen ja latautunut kuin nyt. Saan töistä voimia ja vastapainoa kotielämälle. Weladolla mun tarvitsee huolehtia vain kolmestasadasta hengestä, eikä kukaan änkeä syliini vaatimaan kopoti kopotia. Äitiyslomani alkoi, kun palasin töihin, silloin äidillä alkoi loma.”

Vertailua ja vertaistukea vauvakahvilasta

Elli ja Ellen viettivät ensimmäiset viisi kuukautta päivät pitkälti kaksin, sillä Teemu teki töitä eikä lähipiirissä ollut äiti- tai isäkavereita.Mummu oli onneksi seurana useana päivänä viikossa.

”Olimme lähes 24/7 kotona. Etenkin talvi oli yksinäistä aikaa. Tiesin, että 500 metrin päässä kotiovelta on maanantaisin vauvakahvila, mutta en halunnut tai uskaltanut jostain syystä sinne mennä. Pelkäsin kai niitä äityleitä ja heidän arvosteluaan. Lopulta seinät romahtivat niin pahasti päälle, että sanoin, että nyt kuule likka lähdetään kahville. Tämä ratkaisu oli parhautta, koska sain aikuista seuraa ihmisistä, jotka olivat samassa elämäntilanteessa. Arvostelevia äitejä toki löytyi, mutta heistä viis veisasin. Kerroin kahvilassa, että mulla on ollut ihan helkkarin rankkaa, ja miten odotan töihin palaamista.

Oli niin ihanaa saada yhdeltä äidiltä jälkikäteen viesti, että kiitos kun uskalsit sanoa. Hän koki samoin, ja oli keskustellut omasta tilanteestaan lääkärin kanssa. Lääkärin mukaan jopa 20 % vastasyntyneiden äideistä kärsii masennuksesta*. Vauvakahvilassa oli kolmisenkymmentä äitiä, mutta vain minä uskalsin kertoa, miten rankkana ja tylsänä vauva-arjen koen. Miksi paskoista fiiliksistä ei uskalleta puhua ääneen? Mulle on hyvät ystävätkin sanoneet, että et sä voi noin sanoa”, Elli kertoo.

Onneksi kotoa löytyy ymmärrystä. Elli tietää olevansa onnekas, sillä hänen puolisonsa Teemu on samalla hänen paras kaverinsa.

”Olemme aina tehneet asioita yhdessä. Nyt kotona onkin yhtäkkiä pieni työnantaja, joka on avoin ja tekijälleen paras, mutta ei aina kovin empaattinen. Enää ei lähdetä ja harrasteta samalla tavalla, kun peppukärpänen kitisee ja nitisee vastaan. Yksin ei huvita mennä, kun aina olemme harrastaneet asioita Teemun kanssa yhdessä. Lapsentulo muuttaa kyllä kaiken”, Elli puuskahtaa.

Töistä voimia kotiarkeen

Miltä töihin palaaminen elokuussa tuntui?

”Helvetin hyvältä, niin hemmetin hyvältä. Menin hakemaan lounasta niin hyvä etten siinä paria valssin askelta ottanut, kun vapaus tuntui niin hyvältä. Nautin siitä yhä. Kotiäitiys ei todellakaan ole minun juttuni. Siitä olen järkyttynyt, miten moni kauhisteli ratkaisuani tyyliin ai, sä menet jo töihin. Ja yhä kysellään, miltä Teemusta on tuntunut jäädä kotiin? Ei Teemulta kukaan ole kysynyt, miten se Elli pärjäsi vauvan kanssa kotona, koska se oli kaikille itsestään selvää.

Lapsella on kuitenkin yleensä kaksi vanhempaa ja hoitaminen on molempien tehtävä. Kun mä lähden kotoa, niin se on moro. Kyllä isä osaa ja jos ei osaa, niin oppii kyllä ymmärtämään lapsensa tarpeita. On hienoa, että tasa-arvoinen laki vanhempainvapaista mahdollistaa molempien vanhempien tutustumisen lapseensa”, Elli toteaa.

Mikä merkitys sinulle on sillä, että työpaikka mihin palasit, on Welado?

”Tosi iso, koska mulla on ihana työ ja ihanat työkaverit. Monella tuntuu olevan työpaikka, johon he eivät halua palata. Tällaisissa tilanteissa olen suoraan sanonut, että pitäisikö sinun vaihtaa työpaikkaa.”

Elli on aina pitänyt huolen, että hänen työpäivänsä ovat jämptisti 7,5-tuntisia. Toyotan takavalot häipyvät Ratinan parkkihallista viimeistään kello 15.00.

”Tiedän, kuinka pyllystä siellä kotona on olla yksin koko päivän. Kun olen ajoissa kotona, niin meitä on siellä taas kaksi vetämässä Pikku-Ellenille kopoti kopotia ja muuta viihdykettä. Kaksin se on huomattavasti mukavampaa. Teemukin ajatteli minua, ja oli meistä vielä reilumpi, koska teki yli puolet viikosta etänä. Nyt en voi enkä halua tehdä kotona töitä, koska lahkeessa on heti peppukärpänen kiinni.”

Arki muuttuu marraskuussa

Marraskuussa arki muuttuu, kun Ellen täyttää vuoden ja aloittaa samalla viikolla päiväkodin.

”Se tuntuu jännittävän kaikkia muita, mutta ei mua ainakaan vielä. En mä usko, että siellä häntä hengiltä saadaan”, Elli naurahtaa. ” Vielä tänäkin päivänä kauhistellaan, että niin nuorena, vaikka nykyisin on yleisempää viedä vuoden ikäinen lapsi päiväkotiin. Se on Elleninkin kohtalo ja hän viihtyy varmasti uusien kavereiden ja osaavien hoitajien luona. Ellen rakastaa äksöniä ja ihmisiä niin uskon tämän tekevän meille kaikille hyvää. Ei mulle tulisi mieleenkään jäädä enää kotiin!”

Hurjaa ja kurjaa on sekin, että aina kun Elli kertoo tuntemuksistaan suorasanaisesti, tulee hänelle pakottava tarve kertoa, miten paljon hän lastansa rakastaa.

“Ellen on maailman ihanin peppukärpänen. Hän on aina ollut niin nauravainen ja eloisa ja sulattaa kaikkien sydämet. Nukkunut aina hyvin ja itkenytkin vain harvoin. Kaikki on hyvin, kunhan hän saa paljon syliä ja 120 % huomiota vanhemmiltaan, mummuiltaan tai joltain muulta. Silti saa tiiättekö olla raskasta”, Elli toteaa.

 

*Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu 10–20 % naisista. Myös isät voivat sairastua raskausajan ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masennuksen esiintyvyys isillä on 8–10 %. Raskausajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen ennuste on hyvä, jos äiti saa tukea. Paraneminen tapahtuu muutaman kuukauden kuluessa ja täydellisen toipumisen ennuste on hyvä. Jos oireet ovat jatkuneet yli kaksi viikkoa, tai jos oireet ovat vakavia (esim. itsetuhoisia ajatuksia, unettomuutta, toivottomuutta) kannattaa olla yhteydessä neuvolaan tai terveyskeskukseen. Lähde: Terveyskirjasto