Leppoisia eläkepäiviä Timo!
Valvoja Timo Kuningas on jäämässä eläkkeelle 40 vuoden työuran jälkeen. Pitkä ura on kerryttänyt runsaasti asiantuntemusta ja ammattitaitoa. 68-vuotias Timo on työskennellyt Weladolla osa-aikaisesti vuodesta 2017 alkaen.
Timo päätyi infra-alalle muutaman mutkan kautta. Lukion jälkeen hän haki opiskelemaan arkkitehdiksi Otaniemeen sen aikaiseen Teknilliseen korkeakouluun. – Arkkitehdin ammatti ja talojen suunnittelu kiinnostivat minua. Lisäksi olen tykännyt piirtämisestä pikku pojasta asti, Timo kertoo. Sisäänpääsy jäi kuitenkin kiinni 1,5 pisteestä, eivätkä koulun ovet auenneet. Timo lähti Jyväskylään Keski-Suomen keskusammattikouluun opiskelemaan kartoittajalinjalle, josta hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin kartoittajaksi. Valmistumisensa jälkeen hän pyrki opiskelemaan maanmittausteknikoksi. Kouluun pääsy vaati kuitenkin vähintään vuoden työkokemusta alan tehtävissä, jota vastavalmistuneella ei luonnollisesti ollut, joten suunnitelmat muuttuivat. Lopulta Timo päätyi Kuopioon opiskelemaan tie- ja vesirakennusinsinööriksi toiseksi parhailla pääsykoepisteillä.
Timon vankka asiantuntijuus on rakentunut pikkuhiljaa vuosikymmenten aikana. Hän on toiminut monipuolisesti erilaisissa alan tehtävissä valmistuttuaan insinööriksi vuonna 1981. Neljänkymmenen vuoden uralle mahtuu monenlaista hommaa työnjohtajasta opetustyöhön ja jopa oman insinööritoimiston perustamiseen. Uransa mielenkiintoisimmaksi hankkeeksi hän nimeää Kerava-Lahti oikorataprojektin, jossa hän valvoi yhteensä 23 ratasillan rakentamista sekä useita paalulaattaurakoita vuosien 2002–2004 aikana. – Oikoradalla oli useita erilaisia urakkakohteita, minkä takia se oli hankekokonaisuutena kiinnostavin, Timo kertoo. Mielenkiintoisimmaksi yksittäiseksi työmaaksi hän nimeää Vekaransalmen siltatyömaan. Vekaransalmen silta oli Väyläviraston hanke, jossa Welado toimi rakennuttajakonsulttina. Tämän hän kokee olleen ehkä ammatillisen uransa suurin onnistuminen ja ylpeyden aihe. Timon tehtävä työmaalla oli toimia maa- ja tietöiden valvojana sekä siltavalvojan sijaisena. Vekaransalmen siltahanke palkittiin vuoden 2018 Infratyömaana ja lisäksi Suomen Rakennusinsinöörien Liitto valitsi Vekaransalmen sillan Vuoden sillaksi 2020.
Timolle on aina ollut tärkeää tehdä työnsä hyvin tiettyjä periaatteita noudattaen. – Tärkeää on varmistaa, että työt sujuvat aikataulussa ja pysytään budjetissa sekä toimitaan turvallisesti. Lisäksi on tärkeää, että työmaalla on hyvä yhteishenki ja sellainen ilmapiiri, jossa ihmisten on mukava tehdä töitä. Kaverillinen henki tilaajan ja urakoitsijan välillä sekä yleinen luottamuksen ilmapiiri ovat tärkeitä elementtejä. Välillä työasioiden ohessa voi jutella keveämpiäkin asioita, Timo kertoo.
Neljänkymmenen vuoden työuran aikana suurimmat muutokset ovat tapahtuneet tehokkuudessa ja tekniikassa. – Jatkuvasti mennään tehokkaampaan suuntaan. Tahti on kiihtynyt entisaikoihin verrattuna huimasti tekniikan ansiosta. Etenkin 3D-mallinnus on viime vuosien aikana lyönyt läpi, Timo kertoo. Hän kannattaa kehitystä eikä halua nostaa vanhan koulukunnan toimintatapoja jalustalle, mutta muistuttaa, että etenkin tekniikkaan liittyvät kehitysaskeleet olisi hyvä toteuttaa riittävien siirtymäaikojen kanssa. – Tekniikan kehitys on hyvä asia, mutta vanhoja toimintatapoja ei tulisi lopettaa kuin seinään. Monille jo pitkään työelämässä olleille ihmisille uusien toimintatapojen ja menetelmien oppiminen voi olla todella kuluttavaa, Timo sanoo. Hän viittaa pilke silmäkulmassaan Chaplinin vuoden 1936 elokuvaan "Nykyaika" (Modern Times), joka ottaa kantaa koneistumiseen ja tekniikan kehitykseen. Elokuvassa ihmiset tekevät tehdastyötä kovalla tahdilla, eivätkä pysy vauhdissa mukana. – Liian kova vauhti syö ihmistä ja kuormittaa jaksamista ja siten myös heikentää yksilön työtehokkuutta, Timo kertoo.
Vuosien aikana työn vastapainona on ollut jääkiekko, vanhat moottoripyörät ja taulujen maalaus. Jääkiekon kanssa Timolla on pitkä historia. Harrastus alkoi Timon ollessa 10-vuotias ja jatkui aktiivisena vuoteen 2016 asti. Hän vietti lapsuutensa ja poikavuotensa pienessä kylässä Luumäen aseman lähellä, jossa ei tarjoutunut mahdollisuutta päästä jääkiekon junioritoimintaan mukaan. Näin ollen hän pelasi ”lätkää” tutussa kaveriporukassa illasta toiseen, ilman mitään varsinaista harjoittelua. Tämä johti siihen, että Timosta kehittyi vuosien myötä pelityyliltään hieman omaperäinen kikkailija. Tätä jatkui armeijaikään asti. Armeijan käytyään Timo liittyi seuratoimintaan ja aloitti pelaamisen alasarjoissa 4./3. -divisioonatasolla. Harrastusvuosiin mahtuu lukuisia rekisteröityjä otteluita viidellä eri vuosikymmenellä. Viimeiset n. 20 vuotta hän pelasi ns. veteraanikiekkoa mukaan lukien veteraanien World Cup-kisat Sault Ste. Marie’ssa Kanadassa vuonna 2012.
Veteraanien World Cupiin Timo osallistui kanadalaisen Cornwall Hubs -veteraanijääkiekkojoukkueen riveissä. Joukkue sijoittui kisoissa kovimman lohkon viidenneksi. – Matka oli elämys. Parasta reissussa oli yhdessäolo kanadalaisten joukkuekavereiden kanssa. Pelaajilla oli samanlaiset jutut ja huumorintaju kuin Suomessa, kaikki oli vain käännetty englanniksi, Timo kertoo.
Aktiivisen pelaamisen jäätyä vähemmälle tilalle on tullut maalausharrastus. Lisäksi aikaa kuluu muun muassa kesämökillä erilaisten omien rakennusprojektien parissa. Kiikkustuoli saa vielä odottaa, sillä aktiivisella ja tekevällä Timolla on jo suunniteltuna seuraavia projekteja. Seuraavana vuorossa olisi Luumäellä sijaitsevan kotitilan kunnostustöitä sekä kiviarkkulaiturin rakentaminen kesämökille.
Toivotamme kaikki Timolle mukavia ja leppoisia eläkepäiviä!