Uratarina-ikoni

Kristiina Väänänen

20.06.2017

Minusta piti tulla arkkitehti. Yhtenä lukiovuotena saavutettu 10 todistukseen piirustuksesta innoitti uskomaan suuria, mutta tutustuminen ko. koulutuksen ennakkotehtäviin sai minut tarttumaan lapioon ja sittemmin lattaan. Ensin minusta tuli kartoittaja ja sittemmin valmistuin tien- ja vesirakennusinsinööriksi Wärtsilän Teknillisestä Oppilaitoksesta, Joensuusta, vuonna 1990. 

Koko ajan oli selvää, että menen urakoinnin puolelle hommiin, en pyri suunnittelijaksi. Sieltä on sitten pikkuhiljaa opiskeluaikojen mittamiehen (-henkilön?) roolista edetty nykyiseen rooliin: Weladon Itä-Suomen ratarakennuttamisen aluepäälliköksi. 

Rakentaminen muuttui matkalla rakennuttamiseksi, Itä-Suomi Etelä-Suomeksi. 12 vuotta meni etelässä, niistä 7 vuotta Vuosaaren liikenneyhteyksiä rakennuttaessa, 3 vuotta Länsimetrossa, yhdellä ja samalla työnantajalla. Sitten iski koti-ikävä ja piti päästä takaisin Pohjois-Karjalaan - päädyin Savoon ja Kuopioon. Ei tämäkään huono paikka ole asua ja elää. Eikä tehdä töitä. 

Matkaan rakennuttajakonsulttina on mahtunut pieniä ja isoja konsulttitoimistoja. Yleensä pienistä on yrityskauppojen myötä kasvanut isoja - ei suomalaisten omistamia. En ole vielä pienestä toimistosta lähtenyt. Mutta aina hakeutunut sellaiseen. Niin nytkin. 

Vaikka eihän Welado pieni ole. Me ollaan just sopivan kokoinen, koko ajan kasvava väylärakennuttamiseen erikoistunut riippumaton rakennuttajakonsulttitoimisto. Juuri sellainen mihin myös vanhemmalle ja kokeneelle konsultille löytyy oma, monipuolista työkokemusta hyödyntävä paikkansa ja mahdollisuus edetä uralla. Welado on ennakkoluuloton ja edistyksellinen, työntekijöistään hyvää huolta pitävä - just mun työpaikka. 

Nyt muuten olen rakennuttamassa Luumäki - Imatra ratahanketta ja meillä on sielläkin huippuporukka kasassa…

P.S. Eikä elämä pelkää työntekoa ole. Vielä jää aikaa lomailla, lepäillä, vaellella ja hiidellä Lapissa, tai peruskorjata itsensä ikäistä omakotitaloa.