Uratarina-ikoni

Ilpo Karjalainen

24.05.2018

Minä olen Ilpo Karjalainen, s. 1959, siksi syntymävuosi, koska ikävuosia en osannut tähän laskea (se siitä matematiikasta).

Työtä olen tehnyt pikkupojasta alkaen. Isäni ja veljeni autojen apumiehen hommien lisäksi keräsin jätepaperia, jotka myytiin romuliikkeeseen, jaoin kauppojen mainoksia, kukkatsupparina jne.

Aikuisiällä alkoi sitten rautatieläisen ura. Paljon on tullut touhuttua ja monta työpaikkaa on takana. Sitä kokemusten ja verkostoitumisen määrää ei kuitenkaan voi millään arvoilla mitata. Mut kaikilla työpaikoilla on kuitenkin yhteinen nimittäjä = ”Rautatiet”. Ja sen sisältä löytyy sit vahvimmat osaamisalueeni: sähkö, sähkörata, turvallisuus, koulutus ja rakennuttaminen.

Olen sanonutkin, etten ole koskaan hakenut työpaikkaa vaan töitä. Hyvä työpaikka sitten koostuu hyvästä työympäristöstä, hyvistä kollegoista ja työkavereista sekä yhteistyökumppaneista. Ja kirsikkana kakussa on mielekäs työ.

Nyt näyttää, että Weladossa on hyvä pöhinä ja tekemisen meininki, suunta on selkeästi eteenpäin. Olen jo aistinut ”Weladon hengen” ja jos se on sitä, että jaksetaan hymyillä, ottaa toiset huomioon ja välitetään muista, niin se on sitten sitä itteään. Toki täällä joutuu hymyilemään ja olemaan iloinen, mut yritän palauttaa sen piirteen itseeni (näiden kyynisten vuosien jälkeen). Ollaan me hyviä… minä… :)

Tällä hetkellä harrastuksiani ovat hyvä ruoka, Vatulassa (kesäkeittiössä) istuminen avotulen loisteessa laatujuomasta nauttien, rehevän kuubalaisen seurassa. Siinä hommassa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Tuossa ajassa pieni ihminen ehtii pohtimaan suuria asioita. Toki olen myös kirjoittanut paljon. Tuotantooni kuuluu kirjayritelmiä, lauluja/runoja, näytelmäviritelmiä jne. Ne kaikki ovat kuitenkin hautautuneet pöytälaatikkoon, rompuille, korpuille tai muistitikuille. Yhden kirjaideani on jo kaksi henkilöä uhannut varastaa, toinen on biisin tekijä, toinen kirjailija. Hyvä vaan, jos kirjoittavat, kun en itse saa sitä kirjoitettua… :)